perjantai 19. toukokuuta 2017

Aurinkoinen perjantai

Siitä on aikaa, kun viimeksi terassi on käsitelty. Pari kesää mennyt mökkihuumassa, joten kotona on laiminlyöty pihahommia. Nyt piti ottaa itseään niskasta kiinni. Pihakalusteetkin nyt käsitelty, ne oli aika huonossa hapessa. Löysin netistä viidelläkympillä puutarhakaluston, johon kuuluu penkki, pöytä ja kaksi tuolia. Aion viedä ne mökille. Juhlien ajan saa olla vielä kotipihalla.





Yhdellä kirpparillakin tuli käytyä ja kappas, löytyi juhliin pöytäliinat. Kolme reilunkokoista Marimekon Kuusama verhoa. Neljä euroa per kappale. Laitan ne ulkopöydille.
Edullisia kynttiläkippoja keramiikasta ja kaunis kannu löytyi kahdella eurolla.



Täytettyjä paprikoita. Siitä olikin aikaa, kun viimeksi näitä olen tehnyt. Täytyy useamminkin tehdä, tulee nopeasti ja on nimensä veroisia. Täyttäviä ja herkullisia.


Meinasi mozzarella unohtua jääkaappiin. Ruoka, jossa on paljon juustoa ei ikinä voi epäonnistua. Tästä on hyvä aloittaa viikonloppu.

Teinipoika on luokkaretkellä Lontoossa, kotona on todella hiljaista. Mies ja tytär ovat hiljaisempaa sorttia, kun taas minä ja poika höpötetään enemmän.
Tarkoittaa myös, että riitelemme keskenämme eniten, minä ja poika. Samanluonteisia kun olemme. Edellisenä iltana, kun pakkasi matkalaukkuaan minä sain vielä pienen riidanpoikasen aikaiseksi. Olin sitä mieltä, että ehdottomasti täytyy ottaa yhdet pitkätkalsarit mukaan. Yöllä voi olla kylmä. Ei uskonut äitiä, väitti ettei tarvitse. Minä luettelin pitkän listan, mitä tarvitsee. Tyynesti poika totesi, että on jo kaikki tarvittavan pakannut. Pyysin näyttämään laukkua, jotta voin varmistaa asian. Mies jo meinasi hermostua meidän väittelyyn ja käski minun olemaan puuttumatta pakkaamiseen. Kuulemma tuon ikäinen osaa ihan varmasi pakata kamansa. Muutaman särkylääkkeen kuitenkin sujautin varkain pojan toalettilaukkuun. Kyllä äiti tietää.




Ihanaa viikonloppua kaikille, nautitaan lämmöstä ja toisistamme!

On aika omaksua
kuoren tehtävät:
suojella, kantaa,
antaa periksi ja valmistautua
aukeamaan.

Ja sitten vähitellen
jäädä.

-Liisa Laukkarinen


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti